Tarinoita kansainväliseltä työpaikalta

Youth Forum on eurooppalainen nuorisojärjestöjen kattojärjestö, jonka keskeisin tehtävä on ajaa nuorten ja nuorisojärjestöjen etua suhteessa Euroopan Unioniin, Euroopan Neuvostoon ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Meitä työskentelee täällä sihteeristössä noin 25-30 kokopäiväisesti, tulemme eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi meillä on 11 henkinen hallitus, he ovat nuoria vapaaehtoisia eri Euroopan maista. He linjaavat toimintaamme isojen jäsenkokousten välillä. Itse vedän pientä edunvalvonta tiimiä ja vastaan EU:n budjetin seurannasta ja monivuotisista rahoituskehyksista - eli pyrin lobbaamaan lisää rahaa nuorille. Ihan hyvin mä vedän, vaikka itse sanonkin.

Kansainvälisessä työympäristössä törmää clicheisiin kansallisuuksista kokoajan. Sattumukset ovat hauskoja ja huvittavia. On selvää miten jotkut stereotypiat saavat alkunsa. Listaa ei pidä ymmärtää väärin. Meillä kaikilla on omia erikoisuuksiamme, se ei tee meistä parempia tai huonompia kuin toiset. Täytyy oppia vaan elämään erilaisten kulttuurien ja tapojen kanssa.

1. Italialainen kollega on aina, siis aina, myöhässä.

Tähän on edelleen 2,5 vuoden jälkeenkin melkein mahdotonta tottua. Jos sovitte tapaamisen puoleksi, hän on paikalla aikaisintaan kaksikymmentä vaille. "I am so sorry but..." aina on tietysti selitys. Tekisi mieli sanoa, mikset lähtenyt aikaisemmin. Mutta Brysselissä tämä ei ole niin vaarallista tämä myöhästyminen. Itse myöhästyn nykyään aina vähintään viisi minuuttia, sillä toinen osapuoli ei kuitenkaan ole sovittuna aikana paikalla (ellei ole suomalainen). Brysselissä voi myöskin matkustamiseen kulua paljon enemmän aikaa, kun osasikaan odottaa. Metro tökki, poliisisaattue kuljetti valtion päämiehiä ja naisia, oli lakko jnejne. Myöhästeleminen ei tee tästä kollegasta huonompaa ihmistä tai minusta parempaa ihmistä. Hän on oppinut, että pyrkii edes ehtimään tapaamiseen kanssani suht ajoissa ja minä olen samoin vähän myöhässä. Asiat hoituu.

2. Here in the North

Toinen etelämmästä kotoisin oleva kollega sanoi toisena työpäivänään minulle, että "here in North..." Jouduin korjaamaan, ettei Belgia suinkaan ole pohjoisessa eikä pohjolaa vaan läntistä Eurooppaa. Tietysti hänelle Belgia on pohjoisessa, minulle ei. Nauramme asialle aina, kun hän tekee saman "mokan".

3. Anna don't get so upset - calm down!

Ikuinen suosikkini on se, etta me Pohjois-Eurooppalaiset puhumme kokouksessa hyvin maltillisella äänellä ja harvoin korotamme ääntämme ylipäätään töissä. Tämä siis verraten toisenlaiseen kommunikointityyliin, jossa huudetaan, viuhdotaan ja puhutaan toisten päälle. Kumpikaan ei ole oikea tai väärä - vain erillainen. Kerran kuitenkin hermostuin. Korotin ääntäni. Kollegat hämmästyivät ja kaikki sanoivat minulle "Anna don't get so upset, calm down!" Espanjalaiselle kollegalle ei tosin kukaan koskaan todennut, että "calm down", vaikka ääni oli huomattavasti kovemmilla desibeleillä kuin minulla koskaan.

4. Lounasaika

Allianssissa mentiin lounaalle työmaaruokalaan tasan klo 11, kun lounas alkoi. Töissä oltiin oltu jo about kahdeksasta lähtien, johan olikin nälkä. Täällä minä tulen yhdeksän maissa, ekojen joukossa. Moni muu vasta 10-11 välillä. Lounalle mennään klo 13. Olen toki jo tottunut. Ihmeissään ovat, kun kerron klo 11 lounaasta. Onhan se toki kovin varhaista.  Nordic style.

Täällä sopii myös tilata lasillinen viiniä lounaalla palan painikkeeksi. Sekin oli aluksi outoa, mennä nyt lasillisen jälkeen takaisin duuniin. Kaikkeen tottuu. Otan itsekin, jos menen ulos lounaalle. Lounastauko kestää tunnin tai pidempään. European style.

5. Työaika

Kuten todettu töihin tullaan paljon myöhemmin, kuin Suomessa. Töistä täten myös lähdetään paljon myöhemmin. Tulee rankaksi ihmiselle, joka kuitenkin tulee toimistoon kello yhdeksän reikä reikä. Kaikkeen tottuu nykyään tyynen rauhallisesti lähden viiden maissa (jos nyt ei ole akuutteja proggiksia pöydällä).  Kahvitaukoja ei muuten virallisesti ole. On tunnin ruokapaussi. Kahvit vedetään työpöydän äärellä. Mitään salonkia-sosiaalitilaa. Muutakuin keittiö, ei ole. Kahvi on tosin hyvää ja sen työnantaja tarjoaa. Nespresso. Mums.

6. Kahvi
Asia, jonka opin HETI on, ettei maitokahvia juoda klo 12 jälkeen. Tämä johtuu siis italaialaisista kollegoista. Kahvi maidolla kuuluu aamuun, iltapäivallä juodaan espresso. Espresso macchiato on sallittu. Pomo pakotti kerran ottamaan corretton, oli ollut rankat iltamat - meillä molemmilla. Corretto paransi olon. (Tietenkään kukaan ei pakota tekemään yhtään mitään, saattaa vaan naurahtaa, jos ottaa lounaan päälle cappucinon.)

7. In Finland we have this thing called...

Suomi, mallimaa, paratiisi. Tosiasiassa, häpeilemättä, Suomessa on moni asia hyvin varsinkin nuorten näkökulmasta (jos nuorisotyöttömyyttä ei nyt huomioida). Meinaan siis maksutonta koulutusta ja semmoisia juttuja. Olen siis täällä varsinainen pohjoismaisen hyvinvointivaltion asiantuntija-puolustaja ja advokaatti. Minulta kysytään, kun pitää tietää jotain Suomesta tai Ruotsista. Minä vastaan ja ylpeänä vastaan. Kollega totesinkin, että vastaukseni kaikkeen on aina "In Finland we have this thing... " Häpeäkseni myönnän sen olevan totta. No niin. Monissa muissa maissa on monia hyviä juttuja, olen oppinut niistä paljon ja Suomikin voisi ottaa mallia. Niistä tulevaisuuden kirjoituksissa lisää.

Ylistys Chick Litille

Koska en omista telkkaria ja netisäkin katselen vain harvoin juttuja, luen paljon kirjoja. Koska minulla on "vakava yhteiskunnallisesti merkittävä työ" ja luen poliittisia dokumentteja, lakeja ja budjetteja päivittäin, harrastan vapaa-ajallani hömpän lukemista. Okei, luen myös ns. vakavaa kaunokirjallisuutta, mutta erityisesti nautin chick litistä siinä missä Greyn Anatomiasta ja Sinkkuelämää tv-sarjoista tai naistenlehdistä. Chick lit kuuluu kesään ja uimarannoille, sateiseen sunnuntaihin ja aivot narikkaan arki-iltaan.

Koska olen suurkuluttaja, osaan myös erottaa laadukkaan chick litin kioskikirjallisuus/harlekiini-tyyppisestä roskasta (joita siis ihan kirjakaupoissakin myydään). Roskaksi voi kutsua esim. Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa, jossa juonen arvaa jo ensimmäiselta sivulta, kirjassa ei ole mitään yllätyksellistä, sankaritar on aivoton kana ja kommellukset ennalta-arvattavia "hauskoja" sattumuksia. Rahaa kirjailija on varmasti kirjasarjallaan tehnyt ihan sievoisen summan. 

Chck lit-kirjallisuuden suurin sankaritar on tietysti Bridget Jones. Kirjat ovat elokuvia huomattavasti hauskempia ja ironisia. Ne kannattaa lukea englanniksi. Jane Austen voitaisiin varmaan  kategorisoida chick litiksi nykypäivänä. Miksi niin? No, minusta hyvän chick litin tunnistaa siitä, että vaikka se on hupsua, hauskaa ja viihteellistä, parhaassa tapauksessa kirjoissa voidaan viihteellisin keinoin pohtia naisen asemaa yhteiskunnassa. Chick lit onkin aliarvostettu krijallisuudenlaji, vaikka se hyvin myykin. 

Oma chick lit suosikkini on Marian Keyes, irlantilainen kirjailija. Hän on kirjoittanut sarjan kirjoja Walshin perheen viidestä sisaruksesta, sekä useita muita chick lit kirjoja. Omia suosikkejani ovat "Last Chance Saloon", "Rachel's Holiday" ja "This Charming Man". Tykkään oikeastaan kaikista hänen kirjoistaan (luen niita enkuksi, jotta voin uskotella itselleni, että harjoitan samalla kielitaitoani). Kirjat ovat nykyaikaisia rakkaustarinoita, mutta tapahtuu niissä paljon muutakin. 

Disclaimer - seuraa juonipaljastuksia: "Rachelin lomassa", Rachel joutuu vatsahuuhteluun liiallisen huumeiden ja lääkkeiden "viihdekäytön" vuoksi.  Hän joutuu "lomalle" kunotuskeskukseen eli siis vieroitushoitolaan. Onko Rachelin huumeiden käyttö sittenkään vain viihdekäyttöä vai vakavampaa... "Vielä on toivoa" romaanissa kamppaillaan syövän ja aborttiin liittyvien kysymysten parissa ja "Hurmaavassa miehessä", mies ei taida ollakkaan niin hurmaava miltä aluksi näyttää. My point is: ihanaa rakkaushömppää, mutta paljon muutakin oivaltavasti, hauskasti, ironisesti ja ennalta-arvaamattomasti kirjoitettuna  (täydellistä hyvänmielen lukemista, koukkuun jäät).

Tykkäsin myös "Pahoilainen pukeutuu Pradaan" kirjasta. Miksi naisjohtajan täytyy käyttäytyä kuten hän käyttäytyy vai onko hän vaan yksinkertaisesti ilkeä ihminen? Elokuva oli ihan jees, mutta kirja paljon parempi. "Täydellä teholla yötä päivää"  - sellaistako on perheen ja työn yhteensovittaminen menestyvälle naiselle? Melkein mahdotonta. Mitä se aviomieskään saa oikein aikaiseksi?

Candace Bushnellin Sinkkuelämää-kirja on toki mainio, kuten  myös "One Fifth Avenue" ja "Lipstick Jungle" (tv-sarja oli ihan floppi), mutta - herra mun vereni - mitä ihmettä tapahtuu "Carrien nuoruusvuodet" kirjassa ja "Ensimmäinen kesä New Yorkissa"? Uskomatonta sontaa! Täydellistä rahastusta toisin sanoen. Tai no, niitä markkinoidaan nuortenkirjoina...

Entä sitten "Fifty Shades of Grey"? Anedkoottina kerrottakoon, että luin ensimmäisen kirjan (aika hirveetä kuraa), mutta jäin juoneen kuitenkin koukkuun, vaikka ei se kummonen juoni olekaan. Menin Waterstonesille hankkimaan kakkosen ja kolmosen. En meinannut löytää sieltä mistä chick lit ja muu kaunokirjallisuus yleensä löytyvät, joten kysyin neuvoa. "You find them under the ROMANCE section". Siis sieltä Danielle Steelen ja harlekiinien kanssa samasta suloisesta rivistä. Edes Sophie Kinsella ei ole päätynyt siihen osastoon. Nolotti. Mutta ei niin paljon, etten olisi ostanut kirjaa. Luin sen, olin tyytyväinen kun sain tietää miten siinä tarinassa kävi (huh heijaa mikä juoni, ei yhtään ennalta-arvattava senkään kirjasarjan lopetus...luin silti ja aika vauhdilla - samaa tahtia kuin Neiti Etsiviä aikoinaan). Kielitaitoni kehittyi SM-sanaston osalta huomattavasti.

Lopuksi, monet näissä kirjoissa tapahtuvista jutuista saattavat olla täyttä totta. Jutut eivät ehkä tapahdu yhdelle ihmiselle, vaan saattavat perustua tyypien ystävien kokemuksiin... Luehan tämä blogi, sillä se on täydellistä chick litiä ja täyttä totta. Lue ja naura. Huomaat, etteivät chick lit kirjojen kommellukset ja absurdit mieshahmot ole tuulesta temmattuja. Siksi, juuri siksi, kirjat ovatkin niin herkulliset viihdyttäviä ja vitsikkäitä.

***

Wikipedian mukaan Chick Lit määritellään seuraavasti Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura viestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden parissa. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puoliväkissä Helen Fieldinin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa.

Sateenkaari

Elokuu on hiljainen Brysselissä ainakin työmaalla. Olen ehtinyt rauhassa lueskella lomalla kertyneet sähköpostit ja reagoinutkin niihin, vastauksia tosin on turha odotella ennen syyskuun alkua.
Ehdin siis samalla selvitellä, kuinka voisin suorittaa opintoja etänä. Täysin mahdotonta. Suorittaaksesi kursseja Helsingin valtsikkaan sinun on a) osallistuttava luentokursseille (mahdotonta) b) osallistuttava tedareihin Helsingissä. Tenttejä EI voi suorittaa etänä esimerkiksi suurlähetystöissä. Tämä tosin on mahdollista joissain muissa tiedekunnissa ja yliopistoissa. Yritä tässä sitten valmistua.

Sitten päivän muihin puheenaiheisiin.

Sateenkaarikynnet. Voi hyvät hyssykät. Jos urheilija ei saa maalata kynsiään minkä värisiksi haluaa, ilmaista mielpidettään ja puolustaa ihmisoikeuksia, niin jo on aikoihin eletty. Tai siis taannuttu. Jos näin on, en katso koko kisoja.

Toimistolla puhutti Olli Rehnin mahdollinen ehdokkaaksi lähteminen. Kaikkien asioiden Suomi-asiantuntijana, jouduin oikaisemaan väärinkäsityksiä ja selventämään asioiden taustoja (muuten eurooppalainenkin media kirjoittaa välillä ihan mitä sattuu EU-asioista). Jos kaikki EU:n keskeisia kärkipaikkoja havittelevat rouvat ja herrat asettuisivat eurovaaleissa ehdolle oltaisiin taas paremmalla tiellä eurooppalaisen demokratian näkökulmasta. Hieman samoista teemoista keskusteltiin kesällä Helsingissä Eurooppafederalistienkin kesken.

Pluxin viettelys

Torstaisin EU-väki kerääntyy töiden jälkeen Place Luxemburgille after workeille ja ehkä myös illalliselle. Aukio on täynnä instituutiossa ja instituutioiden ympärillä työskentelevää porukkaa. Suuntasin siis sinne, koska eilen juhlistimme EPA-palkintoamme.

Pluxilla, luxilla - how ever you want to call it - on alkuillasta sivistynyt AF-meno, mutta lähempänä puoltayätö se muuttuu maailmanlopun meiningiksi. Yleensä hauskaa on ja positiivista on se, että koska AF:lle mennaan ajoissa, päästään myös ajoissa nukkumaan. Sujuu perjantaikin hyvin töissä. Plux on kuin Kalle torstaisin, ei mikaan suosikkimesta, mutta käytyä tulee kerran kuussa kavereiden kanssa.

Näin siis myös eilen. Olimme ensin aperoilla, sitten illallisella. Viikonloppua suunniteltiin.

Huomenna illallistamme KoKoB :ssa (aivan sairaan ihana etiopialainen ravintola). Odotan keittiön erikoisuuksia vesikielella. 

Kuukauden hullutus

I am in love. Elämässäni on tällä hetkellä kolme rakkauden kohdetta: sporttaus ja kokkaus (ja sen kokatun ruoan syöminen) sekä työ. Työni ulkopuolella suunnittelen treenejä, selailen keittokirjoja ja ruokablogeja (tässä yksi ihana).

Rytmitän elämäni urheilutreenien, työn ja ruokailun mukaan - tiedän minulla ei ole elämää. Maanantaisin juoksutreeni, tiistaisin pilates ja juoksutreeni, keskiviikkoisin bodypump, torstaisin lepoa tai kevyt lenkki, perjantaisin pilates ja juoksutreeni, lauantaisin pilates, sunnuntaisin bodypump. Sutjaksksi, notkeammaksi ja vahvemmaksi. Töitä teen joka päivä ainakin 8 tuntia. Syön kolme ateriaa päivässä. Nam

Työni on ollu vakava ihastukseni jo pitkään - kyllä se nykyään on jo rakkautta, kestävä suhde, vakaalla pohjalla. Jokainen päivä on erilainen ja haastava. Tiimimme on ollut hyvässä vedossa - meidät nominoitiin European Public Affaires palkinnon saajaksi "best in-house team" sarjassa - ja juuri saamamme tiedon mukaan voitimme tämän palkinnon. Eilen avasimme kisan nuorille yhdessä EU:n kanssa - voittajat pääsevät mukaan EU-delegaatioon vastaanottamaan Nobelin rauhanpalkintoa Osloon.  Maanantaina Microsoft allekirjoitti Quality Internship Charterimme. Euroopan Parlamentti tukee vahvasti kantojamme liittyen Unionin 2014-2020 budjettikehyksiin. Vain muutama saavutus listattu tässä...jatkoa seuraa

Olemme siis aivan terästä! LoveYouthFuture vaan sulle. Torilla tavataan!

Maanantai ja vapaa

Koska eilen olli Belgiassa pyhä ensimmäisen maailmansodan loppumisen kunniaksi, on meillä tänään vapaapäivä. Kävin lounaalla Euroopan Parlamentissa Anneli Jäätteenmäen kanssa keskustelemassa ajankohtaisista nuorisopoliittisista asioista (nuorisotakuu, rahoitus, eurovaalit...).  Tärkein ongelma ratkaistavaksi olisi nyt nuorisotyöttömyys, niin moni ystäväkin on työttömänä. Raastavaa.

 Ennen palaveria kävin juoksulenkkini ja hyvin meni, kunto kohenee.

Viikonloppuna oli ohjelmassa kaalikääryleiden väsäämistä kahden ihanan ystävän kanssa. Olin odottanut tätä päivää! Kaalikääryleet olivat ihania, mutta kyllä hommaan menikin kolme tuntia. Niitä olen syönyt illlallieksi eilen ja tänään. Huomenna vielä lounaaksi.  Viikonlopuksi suunnittelimme brunssia... mitä herkkuja sitten terjoammekaan!

TGIF - ihanaa on perjantai

Eilisen torstai-mätön jälkeen siirryin taas normaaliin päiväjärjestykseen. Aamulla maistui pari palaa ruisleipää lisäkkeineen ja  kupillinen teetä. Hurruttelin yhdeksäksi toimistolle 25-ratikalla ja ykkösen metrolla. Liikenne sujui (epänormaalia) hyvin.

Lounaaksi maistui vielä viimeinen satsi punajuuri-vuohenjuustokeittoa. Se on todella maukasta.

Treeniohjelmassa oli vuorossa 30 minuutin kävely-juoksulenkki: 4x2 minuuttia juoksua (välissä aina kävelyä) + 2x1 minuutti juoksua. Nosti pienen hien pintaan ennen pilates-treeniä. Löysin juoksuohjelman MeNaisten vanhasta numerosta, se on tarkoitettu ihmisille jotka inhoavat juoksemista (that's me). Tähän asti tuntuu kivalta. Pilatesta sijaistamassa oli se mukava ja taitava tyttö, joka puhuu hyvää englantia. Vieressä olevat rouvat eivät tykänneet, kikattivat koko tunnin ja sitten ihmetteleviä miksei tullut hiki. Tiukkis ja sääntömaakari minussa joutui kaksi kertaa sanomaan 'shh' ja mulkaisemaan tiukasti. Täällä ei juoruta vaan treenataan. Tiukka vatsalihastreeni tehtiin, normaalisti. Treenin jälkeen sauna.

Kotona popsin kylmäsavulohta, avocadoa, tuorejuustoa ja sipulia, sekä lisänä paistettua pinaattia valkosipulilla höystettynä. Sairaan maukasta on pinaatti. Voita pannulle, pinaatit ja valkosipulit sinne, kääntele 1-2 minuuttia ja valmis. Nam.

Kokoomusnuorten liittarissa näkyy olevan koko valtakunnan media paikalla. Kaverini Kyse Iltasanomista Twiittaa tapahtumista. Suosittelen (en todellakaan ole kokkari, senhän te tiedätte, mutta hauska seurata)! Vaikka viime aikainen julkisuus on ollut ikävää, tässä on KNL:n toivoille näytönpaikka - koskaan oman nuorisojärjestöurani aikana ei ole valtakunnan mediaa kiinnostanut nuorten liittarit. Nyt voisi nuoret käyttää fiksuja puheenvuoroja, nostaa porfiilia ja saada näkyvyttää uusille aloitteille. Nähtäväksi jää kuinka käy.

TGIF, salmiakkia ja kirja käteen.