Ylistys Chick Litille

Koska en omista telkkaria ja netisäkin katselen vain harvoin juttuja, luen paljon kirjoja. Koska minulla on "vakava yhteiskunnallisesti merkittävä työ" ja luen poliittisia dokumentteja, lakeja ja budjetteja päivittäin, harrastan vapaa-ajallani hömpän lukemista. Okei, luen myös ns. vakavaa kaunokirjallisuutta, mutta erityisesti nautin chick litistä siinä missä Greyn Anatomiasta ja Sinkkuelämää tv-sarjoista tai naistenlehdistä. Chick lit kuuluu kesään ja uimarannoille, sateiseen sunnuntaihin ja aivot narikkaan arki-iltaan.

Koska olen suurkuluttaja, osaan myös erottaa laadukkaan chick litin kioskikirjallisuus/harlekiini-tyyppisestä roskasta (joita siis ihan kirjakaupoissakin myydään). Roskaksi voi kutsua esim. Sophie Kinsellan Himoshoppaaja-sarjaa, jossa juonen arvaa jo ensimmäiselta sivulta, kirjassa ei ole mitään yllätyksellistä, sankaritar on aivoton kana ja kommellukset ennalta-arvattavia "hauskoja" sattumuksia. Rahaa kirjailija on varmasti kirjasarjallaan tehnyt ihan sievoisen summan. 

Chck lit-kirjallisuuden suurin sankaritar on tietysti Bridget Jones. Kirjat ovat elokuvia huomattavasti hauskempia ja ironisia. Ne kannattaa lukea englanniksi. Jane Austen voitaisiin varmaan  kategorisoida chick litiksi nykypäivänä. Miksi niin? No, minusta hyvän chick litin tunnistaa siitä, että vaikka se on hupsua, hauskaa ja viihteellistä, parhaassa tapauksessa kirjoissa voidaan viihteellisin keinoin pohtia naisen asemaa yhteiskunnassa. Chick lit onkin aliarvostettu krijallisuudenlaji, vaikka se hyvin myykin. 

Oma chick lit suosikkini on Marian Keyes, irlantilainen kirjailija. Hän on kirjoittanut sarjan kirjoja Walshin perheen viidestä sisaruksesta, sekä useita muita chick lit kirjoja. Omia suosikkejani ovat "Last Chance Saloon", "Rachel's Holiday" ja "This Charming Man". Tykkään oikeastaan kaikista hänen kirjoistaan (luen niita enkuksi, jotta voin uskotella itselleni, että harjoitan samalla kielitaitoani). Kirjat ovat nykyaikaisia rakkaustarinoita, mutta tapahtuu niissä paljon muutakin. 

Disclaimer - seuraa juonipaljastuksia: "Rachelin lomassa", Rachel joutuu vatsahuuhteluun liiallisen huumeiden ja lääkkeiden "viihdekäytön" vuoksi.  Hän joutuu "lomalle" kunotuskeskukseen eli siis vieroitushoitolaan. Onko Rachelin huumeiden käyttö sittenkään vain viihdekäyttöä vai vakavampaa... "Vielä on toivoa" romaanissa kamppaillaan syövän ja aborttiin liittyvien kysymysten parissa ja "Hurmaavassa miehessä", mies ei taida ollakkaan niin hurmaava miltä aluksi näyttää. My point is: ihanaa rakkaushömppää, mutta paljon muutakin oivaltavasti, hauskasti, ironisesti ja ennalta-arvaamattomasti kirjoitettuna  (täydellistä hyvänmielen lukemista, koukkuun jäät).

Tykkäsin myös "Pahoilainen pukeutuu Pradaan" kirjasta. Miksi naisjohtajan täytyy käyttäytyä kuten hän käyttäytyy vai onko hän vaan yksinkertaisesti ilkeä ihminen? Elokuva oli ihan jees, mutta kirja paljon parempi. "Täydellä teholla yötä päivää"  - sellaistako on perheen ja työn yhteensovittaminen menestyvälle naiselle? Melkein mahdotonta. Mitä se aviomieskään saa oikein aikaiseksi?

Candace Bushnellin Sinkkuelämää-kirja on toki mainio, kuten  myös "One Fifth Avenue" ja "Lipstick Jungle" (tv-sarja oli ihan floppi), mutta - herra mun vereni - mitä ihmettä tapahtuu "Carrien nuoruusvuodet" kirjassa ja "Ensimmäinen kesä New Yorkissa"? Uskomatonta sontaa! Täydellistä rahastusta toisin sanoen. Tai no, niitä markkinoidaan nuortenkirjoina...

Entä sitten "Fifty Shades of Grey"? Anedkoottina kerrottakoon, että luin ensimmäisen kirjan (aika hirveetä kuraa), mutta jäin juoneen kuitenkin koukkuun, vaikka ei se kummonen juoni olekaan. Menin Waterstonesille hankkimaan kakkosen ja kolmosen. En meinannut löytää sieltä mistä chick lit ja muu kaunokirjallisuus yleensä löytyvät, joten kysyin neuvoa. "You find them under the ROMANCE section". Siis sieltä Danielle Steelen ja harlekiinien kanssa samasta suloisesta rivistä. Edes Sophie Kinsella ei ole päätynyt siihen osastoon. Nolotti. Mutta ei niin paljon, etten olisi ostanut kirjaa. Luin sen, olin tyytyväinen kun sain tietää miten siinä tarinassa kävi (huh heijaa mikä juoni, ei yhtään ennalta-arvattava senkään kirjasarjan lopetus...luin silti ja aika vauhdilla - samaa tahtia kuin Neiti Etsiviä aikoinaan). Kielitaitoni kehittyi SM-sanaston osalta huomattavasti.

Lopuksi, monet näissä kirjoissa tapahtuvista jutuista saattavat olla täyttä totta. Jutut eivät ehkä tapahdu yhdelle ihmiselle, vaan saattavat perustua tyypien ystävien kokemuksiin... Luehan tämä blogi, sillä se on täydellistä chick litiä ja täyttä totta. Lue ja naura. Huomaat, etteivät chick lit kirjojen kommellukset ja absurdit mieshahmot ole tuulesta temmattuja. Siksi, juuri siksi, kirjat ovatkin niin herkulliset viihdyttäviä ja vitsikkäitä.

***

Wikipedian mukaan Chick Lit määritellään seuraavasti Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on kiinnostava ura viestinnän, muodin tai viihdeteollisuuden parissa. Tyyli tuli tunnetuksi 1990-luvun puoliväkissä Helen Fieldinin ensimmäisen Bridget Jones -romaanin myötä. Britanniasta ja Yhdysvalloista lähtenyt liike on ilmiönä maailmanlaajuinen ja suosittua erityisesti Itä-Euroopassa ja Intiassa.

Sateenkaari

Elokuu on hiljainen Brysselissä ainakin työmaalla. Olen ehtinyt rauhassa lueskella lomalla kertyneet sähköpostit ja reagoinutkin niihin, vastauksia tosin on turha odotella ennen syyskuun alkua.
Ehdin siis samalla selvitellä, kuinka voisin suorittaa opintoja etänä. Täysin mahdotonta. Suorittaaksesi kursseja Helsingin valtsikkaan sinun on a) osallistuttava luentokursseille (mahdotonta) b) osallistuttava tedareihin Helsingissä. Tenttejä EI voi suorittaa etänä esimerkiksi suurlähetystöissä. Tämä tosin on mahdollista joissain muissa tiedekunnissa ja yliopistoissa. Yritä tässä sitten valmistua.

Sitten päivän muihin puheenaiheisiin.

Sateenkaarikynnet. Voi hyvät hyssykät. Jos urheilija ei saa maalata kynsiään minkä värisiksi haluaa, ilmaista mielpidettään ja puolustaa ihmisoikeuksia, niin jo on aikoihin eletty. Tai siis taannuttu. Jos näin on, en katso koko kisoja.

Toimistolla puhutti Olli Rehnin mahdollinen ehdokkaaksi lähteminen. Kaikkien asioiden Suomi-asiantuntijana, jouduin oikaisemaan väärinkäsityksiä ja selventämään asioiden taustoja (muuten eurooppalainenkin media kirjoittaa välillä ihan mitä sattuu EU-asioista). Jos kaikki EU:n keskeisia kärkipaikkoja havittelevat rouvat ja herrat asettuisivat eurovaaleissa ehdolle oltaisiin taas paremmalla tiellä eurooppalaisen demokratian näkökulmasta. Hieman samoista teemoista keskusteltiin kesällä Helsingissä Eurooppafederalistienkin kesken.

Pluxin viettelys

Torstaisin EU-väki kerääntyy töiden jälkeen Place Luxemburgille after workeille ja ehkä myös illalliselle. Aukio on täynnä instituutiossa ja instituutioiden ympärillä työskentelevää porukkaa. Suuntasin siis sinne, koska eilen juhlistimme EPA-palkintoamme.

Pluxilla, luxilla - how ever you want to call it - on alkuillasta sivistynyt AF-meno, mutta lähempänä puoltayätö se muuttuu maailmanlopun meiningiksi. Yleensä hauskaa on ja positiivista on se, että koska AF:lle mennaan ajoissa, päästään myös ajoissa nukkumaan. Sujuu perjantaikin hyvin töissä. Plux on kuin Kalle torstaisin, ei mikaan suosikkimesta, mutta käytyä tulee kerran kuussa kavereiden kanssa.

Näin siis myös eilen. Olimme ensin aperoilla, sitten illallisella. Viikonloppua suunniteltiin.

Huomenna illallistamme KoKoB :ssa (aivan sairaan ihana etiopialainen ravintola). Odotan keittiön erikoisuuksia vesikielella.