Tarinoita kansainväliseltä työpaikalta

Youth Forum on eurooppalainen nuorisojärjestöjen kattojärjestö, jonka keskeisin tehtävä on ajaa nuorten ja nuorisojärjestöjen etua suhteessa Euroopan Unioniin, Euroopan Neuvostoon ja Yhdistyneisiin Kansakuntiin. Meitä työskentelee täällä sihteeristössä noin 25-30 kokopäiväisesti, tulemme eri puolilta Eurooppaa. Lisäksi meillä on 11 henkinen hallitus, he ovat nuoria vapaaehtoisia eri Euroopan maista. He linjaavat toimintaamme isojen jäsenkokousten välillä. Itse vedän pientä edunvalvonta tiimiä ja vastaan EU:n budjetin seurannasta ja monivuotisista rahoituskehyksista - eli pyrin lobbaamaan lisää rahaa nuorille. Ihan hyvin mä vedän, vaikka itse sanonkin.

Kansainvälisessä työympäristössä törmää clicheisiin kansallisuuksista kokoajan. Sattumukset ovat hauskoja ja huvittavia. On selvää miten jotkut stereotypiat saavat alkunsa. Listaa ei pidä ymmärtää väärin. Meillä kaikilla on omia erikoisuuksiamme, se ei tee meistä parempia tai huonompia kuin toiset. Täytyy oppia vaan elämään erilaisten kulttuurien ja tapojen kanssa.

1. Italialainen kollega on aina, siis aina, myöhässä.

Tähän on edelleen 2,5 vuoden jälkeenkin melkein mahdotonta tottua. Jos sovitte tapaamisen puoleksi, hän on paikalla aikaisintaan kaksikymmentä vaille. "I am so sorry but..." aina on tietysti selitys. Tekisi mieli sanoa, mikset lähtenyt aikaisemmin. Mutta Brysselissä tämä ei ole niin vaarallista tämä myöhästyminen. Itse myöhästyn nykyään aina vähintään viisi minuuttia, sillä toinen osapuoli ei kuitenkaan ole sovittuna aikana paikalla (ellei ole suomalainen). Brysselissä voi myöskin matkustamiseen kulua paljon enemmän aikaa, kun osasikaan odottaa. Metro tökki, poliisisaattue kuljetti valtion päämiehiä ja naisia, oli lakko jnejne. Myöhästeleminen ei tee tästä kollegasta huonompaa ihmistä tai minusta parempaa ihmistä. Hän on oppinut, että pyrkii edes ehtimään tapaamiseen kanssani suht ajoissa ja minä olen samoin vähän myöhässä. Asiat hoituu.

2. Here in the North

Toinen etelämmästä kotoisin oleva kollega sanoi toisena työpäivänään minulle, että "here in North..." Jouduin korjaamaan, ettei Belgia suinkaan ole pohjoisessa eikä pohjolaa vaan läntistä Eurooppaa. Tietysti hänelle Belgia on pohjoisessa, minulle ei. Nauramme asialle aina, kun hän tekee saman "mokan".

3. Anna don't get so upset - calm down!

Ikuinen suosikkini on se, etta me Pohjois-Eurooppalaiset puhumme kokouksessa hyvin maltillisella äänellä ja harvoin korotamme ääntämme ylipäätään töissä. Tämä siis verraten toisenlaiseen kommunikointityyliin, jossa huudetaan, viuhdotaan ja puhutaan toisten päälle. Kumpikaan ei ole oikea tai väärä - vain erillainen. Kerran kuitenkin hermostuin. Korotin ääntäni. Kollegat hämmästyivät ja kaikki sanoivat minulle "Anna don't get so upset, calm down!" Espanjalaiselle kollegalle ei tosin kukaan koskaan todennut, että "calm down", vaikka ääni oli huomattavasti kovemmilla desibeleillä kuin minulla koskaan.

4. Lounasaika

Allianssissa mentiin lounaalle työmaaruokalaan tasan klo 11, kun lounas alkoi. Töissä oltiin oltu jo about kahdeksasta lähtien, johan olikin nälkä. Täällä minä tulen yhdeksän maissa, ekojen joukossa. Moni muu vasta 10-11 välillä. Lounalle mennään klo 13. Olen toki jo tottunut. Ihmeissään ovat, kun kerron klo 11 lounaasta. Onhan se toki kovin varhaista.  Nordic style.

Täällä sopii myös tilata lasillinen viiniä lounaalla palan painikkeeksi. Sekin oli aluksi outoa, mennä nyt lasillisen jälkeen takaisin duuniin. Kaikkeen tottuu. Otan itsekin, jos menen ulos lounaalle. Lounastauko kestää tunnin tai pidempään. European style.

5. Työaika

Kuten todettu töihin tullaan paljon myöhemmin, kuin Suomessa. Töistä täten myös lähdetään paljon myöhemmin. Tulee rankaksi ihmiselle, joka kuitenkin tulee toimistoon kello yhdeksän reikä reikä. Kaikkeen tottuu nykyään tyynen rauhallisesti lähden viiden maissa (jos nyt ei ole akuutteja proggiksia pöydällä).  Kahvitaukoja ei muuten virallisesti ole. On tunnin ruokapaussi. Kahvit vedetään työpöydän äärellä. Mitään salonkia-sosiaalitilaa. Muutakuin keittiö, ei ole. Kahvi on tosin hyvää ja sen työnantaja tarjoaa. Nespresso. Mums.

6. Kahvi
Asia, jonka opin HETI on, ettei maitokahvia juoda klo 12 jälkeen. Tämä johtuu siis italaialaisista kollegoista. Kahvi maidolla kuuluu aamuun, iltapäivallä juodaan espresso. Espresso macchiato on sallittu. Pomo pakotti kerran ottamaan corretton, oli ollut rankat iltamat - meillä molemmilla. Corretto paransi olon. (Tietenkään kukaan ei pakota tekemään yhtään mitään, saattaa vaan naurahtaa, jos ottaa lounaan päälle cappucinon.)

7. In Finland we have this thing called...

Suomi, mallimaa, paratiisi. Tosiasiassa, häpeilemättä, Suomessa on moni asia hyvin varsinkin nuorten näkökulmasta (jos nuorisotyöttömyyttä ei nyt huomioida). Meinaan siis maksutonta koulutusta ja semmoisia juttuja. Olen siis täällä varsinainen pohjoismaisen hyvinvointivaltion asiantuntija-puolustaja ja advokaatti. Minulta kysytään, kun pitää tietää jotain Suomesta tai Ruotsista. Minä vastaan ja ylpeänä vastaan. Kollega totesinkin, että vastaukseni kaikkeen on aina "In Finland we have this thing... " Häpeäkseni myönnän sen olevan totta. No niin. Monissa muissa maissa on monia hyviä juttuja, olen oppinut niistä paljon ja Suomikin voisi ottaa mallia. Niistä tulevaisuuden kirjoituksissa lisää.